maanantai 19. maaliskuuta 2012

Paine matkustamossa laskee, happinaamarit esiin…

Lentokoneen rullatessa kiitorataa kohti ennen nousua matkustajille kerrotaan aina, miten menetellä onnettomuustilanteessa – siis silloin kun on tosi vakava paikka. Paljon matkustavista saattaa tuntua, että he osaavat ohjeet jo ulkoa. Tiedättehän: ”Jos ilmanpaine hytissä laskee, happinaamarit tulevat automaattisesti esille katosta. Tarttukaa naamariin ja asettakaa se kasvoillenne. Jos matkustatte lapsen kanssa, laittakaa naamari ensin omille kasvoillenne, ja auttakaa vasta sitten lasta.”

Ohje on tärkeä. Paineen laskiessa hyvin korkealla ihminen voi puolessa minuutissa menettää hapenpuutteen vuoksi tajuntansa tai kykynsä toimia järkevästi. Varoittavia oireitakaan ei välttämättä tule. Hengitys poistaa oireet antavaa hiilidioksidia, vaikkei happea saataisikaan – ja niin happi voi loppua huomaamatta. Siksi maskiin on tartuttava heti, jos se putoaa näkyville, ja autettava lapsia vasta kun itse saa happea ja kykenee varmasti auttamaan. Lentoemäntienkin tulee tuolloin huolehtia ensin itsestään – muuten heistä ei kohta ole muiden auttajiksi.

Ohje on tärkeä, ja sen periaate aika syvällinen. Se sopii moneen muuhunkin tilanteeseen. Viimeksi löysin sen mielenkiintoisesta lastenkasvatuskirjasta Loving your kids on purpose. Kirjoittaja (Danny Silk) halusi korostaa esimerkillä sitä, ettemme kykene huolehtimaan lapsistamme hyvin, ellemme pidä hyvää huolta itsestämme. Ei siis olekaan niin, että itsensä muiden hyväksi väsyttävä ja loppuun polttava äiti tai isä olisi jotenkin ihailtava tai hyvä vanhempi. Eikä hän ole raamatullinenkaan: lähimmäistähän tulee rakastaa niin kuin itseään – eikä sen enempää.

Samaa esimerkkiä käyttää liikkeenjohdon konsultti, joka suosittelee kiireisille liikemiehille ja -naisille fyysistä ja psyykkistä itsestään huolehtimista: ”Jotta voisit olla kunnolla läsnä toisille - kotona ja työssä – sinun on otettava happimaski ensin itsellesi.”

Oma hapen saanti on tärkeää. Tarvitsemme sitä jatkuvasti. Jos saanti käy niukaksi, ja olemme ’huonolla hapella’, emme ehkä kykene tekemään hyviä ratkaisuja – tai edes näkemään edessämme olevia ongelmia.

Ilman hengitystä olemme pian huonolla hapella. Jumalan Sana on meille elämän leipää, ja vastaavasti rukous kuin hengitystä.  Kuten lentäjä, mekin saatamme alkaa tekemään virhearvioita ja huonoja ratkaisuja, jos joudumme huonolle hapelle. Ja meillä on silloin myös sama vaara sokeutua haitallisille asioille. Jumalan hyvät suunnitelmat voivat silloin jäädä toteutumatta.

Pidetään siis hyvää huolta itsestämme ja erityisesti hengellisistä tarpeistamme, jotta voisimme ja jaksaisimme olla siunaukseksi toisillemme, kantaa Hengen hedelmää ja tuottaa iloa niin Jumalalle kuin itsellemmekin!

Pekka Valmari

Rovaniemi