Meillä oli kylässä Johan 5-vee. Hän on kiinnostunut kaikesta
eikä jää katselemaan sivusta kun tehdään jotain. Hän menee luottavaisesti
vaarin työkalukaapille ja kerää sieltä työkalut tehdäkseen miesten töitä.
Meillä on sopimus, että hän saa vapaasti käyttää vaarin työkaluja. Paljon hän
onkin jo oppinut. Tässä muutama viikko sitten tulin töistä opistolta ja istuin
nojatuoliin lukemaan lehteä. Johan tuli siihen. Hän oli jo kerännyt työkaluja
ja sanoi, että nyt tarttis tehdä puuvene. Päästäkseni tilanteesta
mahdollisimman helpolla (lyhytnäköisesti ajatellen) sanoin, että vaari lukee
nyt ja huomenna tehdään puuvene. No huominen tuli – kuten arvaatte – aivan
liian pian. Pieni poika, joka haluaa olla vaarin kanssa ja vielä tehdä miesten
töitä, ei helposti unohda mitä on luvattu. Edellisen päivän tilanne toistui ja
kohta oltiin etsimässä sopivaa puuta, josta sitten tehtiin vene, joka vielä
samana iltana kellui tasapainossa kylpyveden pinnalla mummin ammeessa.
No, miksi kerron tämän? Tämä pieni episodi toi mieleeni
muutaman Raamatun opetuksen, jossa Jeesus on fariseusten närkästyksen kohteena.
Hän sanoo Jumalaa isäksi ja perustelee sitä, mitä hän julkisuudessa tekee
sillä, että hän tekee sitä, mitä näkee isän tekevän (Joh.5:19). Usein kuulemme
selitettävän tämän jakeen siten, että saamme erityisen ”hengen ilmoituksen” ja
oivallamme, mitä Isä on juuri tekemäisillään ja sitten teemmekin sen Hänen
puolestaan. Voimme kuitenkin ajatella, että tässä jakeessa on kysymys jostain
syvemmästä, jostain, josta voi tulla meille mahdollisuus tehdä Jumalan tekoja
silloinkin, kun emme saa tätä suoraa hengen ilmoitusta. Näyttää siltä, että
tässä Jeesus vertaa omaa suhdettaan Isään tavalliseen Isän ja pojan tai tyttärenpojan
suhteeseen, jossa lapsi on isän tai isoisän kanssa ensin katsomassa, mitä
isoisä tekee ja sitten tekemässä yhdessä ja jonain päivänä sitten aivan itse.
Muistan, kun oma poikani Tommi oli 25 vuotta sitten aivan
kuin Johan. Hän laittoi kätensä kirjaimellisesti kaikkeen. Vieläkin meillä on
tallella esineitä, jotka hän lapsena teki täydessä itseluottamuksessa. Hänen
käsistään syntyi miekkoja, pistooleja, panssarivaunuja ja laivoja. Niissä oli
vielä lapsen tekemisen jäljet.
Silloin isä oli vielä mestari. Vuodet kuluivat ja Tommi toi kotiin
lukioaikana jostain kerhosta tekemänsä sähkökitaran. Hänen puun käsittelykyky
oli Isän tasolla. Nyt, kun hänellä on oma artesaanifirma Kanadassa, ei enää
isän taidot riittäisi ollenkaan siihen, mitä hän kykenee tekemään. Poika oli
nähnyt mitä isä teki. Hän oli siinä harjaantunut ja eräänä päivänä hänestä oli
tullut mestari.
Jeesuksen sanoo "Totisesti, totisesti: ei Poika voi
tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä
Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Tämä haastaa meitä hengellisellä kentällä –
ei vain kuulostelemaan ”hengen ilmoitusta”, vaan oppimaan, miten Jumala toimii
erilaisissa tilanteissa. Opimme tätä Jeesuksen yhteydessä. Opimme tätä
tarttumalla rohkeasti kaikkeen siihen, mihin sydämemme kehottaa. Hämmästyttävää
on, että Jeesus ennakoi seuraajiensa tekevän enemmän ja suurempiakin juttuja,
kuin mitä Hän teki, sanoessaan "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun,
on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. (Joh.14:12).
Minulle tuottaa suurta tyydytystä se, että oma poikani on
tullut taitavammaksi kuin mitä itse olen. Rukoilen ja toivon, että
opiskelijoistani tulee vahvempia ja kyvykkäämpiä Jumalan valtakunnan
edustamisessa, kuin mitä itse olen. Uskon, että tuotamme Jeesukselle suurta
mielihyvää harjaantumalla tekemään Jumalan valtakunnan tekoja – suurempiakin
kuin mitä Hän tekee. Tähän ei ole oikotietä kuitenkaan. Meidän tulee viettää
aikaa Hänen kanssaan – nähdä ja oppia. Eiköhän mennä useammin ”vaariin” työkalukaapille?
Siitä se lähtee!
Simo Lintinen
Tammisaari
